”Magnus oli intohimoinen tarhaaja. Hän rakasti työtään ja teki sitä aina positiivisella asenteella ja suurella innolla”, kertoo Sari.
”Olimme mieheni kanssa yhdessä 16 vuotta. Koskaan en ajatellut, että minusta tulisi turkistuottaja”, muistelee Sari. Mutta koskaan ei tiedä, mitä tulevaisuus tuo tulleessaan.
Tänä päivänä Sari hoitaa edesmenneen miehensä isän, Bengt Hagströmin, vuonna 1978 perustamaa turkistilaa yhdessä Lennart ja Mats Hagströmin kanssa. Lennart on Sarin edesmenneen puolison veli ja Mats setä. Tilalla on 2 200 siitosnaarasta ja minkkejä kaikkiaan 10 400.
MUSERTAVA KÄÄNNE
Sarilla ja Magnuksella on kaksi lasta, Axel ja Fanny. Talvella 2014 perheen elämä sai musertavan käänteen. Magnus sairastui keuhkosyöpään, johon hän menehtyi itsenäisyyspäivän aattona 2015. Se mullisti perheen elämän monella tapaa.
”Jätin oman työni mieheni sairastuttua ja aloin pikkuhiljaa autella turkistilan töissä”, kertoo Sari. Raskaina aikoina tuntui helpommalta työskennellä eläinten parissa: niille ei tarvinnut selitellä asioita. Ja ruumiillinen työ vei ajatukset hetkeksi muualle.
Viime keväällä Sari osallistui ensimmäistä kertaa minkkien parittamiseen. ”Luulin, että tehtävänäni olisi kirjoitella kortteja, mutta jouduin heti tosi toimiin – ”poimimaan” naaraita. Täytyy sanoa, että itku siinä pääsi, kun hommia oli paiskittu pari tuntia.” Vähitellen työ alkoi sujua, ja tänä päivänä Sari puhkuu intoa uudessa työssään.
VAUHDILLA ETEENPÄIN
Palava kiinnostus turkiseläinten kasvatukseen johti siihen, että Sari aloitti tänä syksynä turkistarhaajan perustutkintoon tähtäävät opinnot Kannuksessa. Vaikka ajat turkisalalla ovat tiukat, on linjalla opiskelijoita enemmän kuin koskaan.
”Turkistuottajan työ on kovaa mutta myös tosi antoisaa”, toteaa Sari. Eniten iloa hänelle on tuottanut se, kun onnistuu mahdottomalta tuntuneessa tehtävässä. Iloa hän tunsi myös pentujen syntymästä onnistuneen parituksen jälkeen. ”Ihminen oppii halutessaan tekemään kaikenlaisia töitä”, Sari tuumaa.
Opintojen ja työn lisäksi aikaa on jäätävä myös lapsille ja omille harrastuksille. On tärkeää pitää huolta itsestä. Vapaa-aikanaan Sari viihtyy kuntosalilla ja liikkuu luonnossa.
”Turkistuottajan työ on haastavaa, ja koskaan et voi tietää, mitä elämässä on edessä. Uuden elämän opetteleminen vie voimia”, selvittää Sari. Hän arvostaa suuresti Matsilta ja Lennartilta saamaansa tukea.
”Tämän päivän tiukka tilanne alalla huolestuttaa ilman muuta, mutta entuudestaan tiedän, että ennenkin on mennyt huonosti ja siitä on selvitty. Uskon vakaasti, että nousu alalla vielä tulee”, sanoo Sari.
KAVERISTA PIDETÄÄN HUOLTA
Sariin on tehnyt suuren vaikutuksen turkisalan vahva yhteenkuuluvaisuuden tunne ja yhteishenki. Hän on aina saanut apua kokeneemmilta kasvattajilta, kun sitä on tarvinnut.
”Tällä alalla ollaan valmiita auttamaan ja jakamaan tietoa. Se on asia, jota todella arvostan”, kiittää Sari.
Tulevista päivistä ei koskaan tiedä, mutta tällä hetkellä Sari haluaa perehtyä kunnolla turkiselinkeinoon ja tehdä juuri tätä työtä yhdessä Lennartin ja Matsin kanssa.
Teksti Ida Strandberg
Kuvat Miia Tofferi