Turkistuotanto on erinomainen esimerkki kiertotaloudesta, jossa jätteen määrä minimoidaan hyödyntämällä tehokkaasti sivuvirtoja. Suomalaisessa turkistuotannossa lähes kaikki materiaalit kiertävät: eläinten rehu koostuu pääosin elintarviketeollisuuden sivutuotteista, ja turkistuotannon omat sivutuotteet hyödynnetään lannoitteina ja biopolttoaineena. Tämä kiertotalousmalli vähentää merkittävästi kaatopaikalle päätyvän jätteen määrää ja tukee biotaloutta, jossa uusiutuvia luonnonvaroja käytetään kestävästi.
Mitä on turkistuotannon kiertotalous?
Turkistuotannon kiertotalous tarkoittaa toimintamallia, jossa kaikki tuotannon materiaalit hyödynnetään tehokkaasti ja jätteen määrä minimoidaan. Toimintamallissa turkisala käyttää muiden teollisuudenalojen sivuvirtoja raaka-aineina ja tuottaa puolestaan raaka-aineita muille sektoreille.
Kiertotalouden ytimessä on ajatus, että materiaalit kiertävät sen sijaan, että ne päätyisivät jätteeksi. Turkistuotannossa tämä toteutuu erityisen hyvin, sillä ala hyödyntää tehokkaasti elintarviketeollisuuden sivutuotteita eläinten rehuna. Samoin turkistuotannon omat sivutuotteet, kuten lanta ja ruhot, hyödynnetään esimerkiksi lannoitteina ja energiantuotannossa.
Suomalainen turkistuotanto on merkittävä osa laajempaa biotaloutta. Biotalous perustuu uusiutuvien luonnonvarojen kestävään käyttöön, ja turkisala tukee tätä hyödyntämällä sellaisia materiaaleja, jotka muuten jäisivät käyttämättä. Näin vähennetään ympäristökuormitusta ja edistetään luonnonvarojen tehokasta käyttöä.
Turkistuotannon kiertotalousmalli on esimerkki jätehierarkian toteuttamisesta käytännössä. Jätehierarkiassa ensisijaisena tavoitteena on jätteen synnyn ehkäisy, ja seuraavina vaiheina ovat uudelleenkäyttö, kierrätys ja muu hyödyntäminen. Turkisalalla nämä periaatteet toteutuvat tehokkaasti kaikissa tuotannon vaiheissa.
Miten turkiseläinten rehu tukee jätteen vähentämistä?
Turkiseläinten rehu on keskeinen esimerkki kiertotalouden toiminnasta, sillä se koostuu pääosin elintarviketeollisuuden sivutuotteista, jotka muuten päätyisivät jätteeksi. Turkiseläimet hyödyntävät rehussaan sellaisia raaka-aineita, joita ihmiset eivät käytä ravinnokseen.
Turkiseläinten rehusta jopa 90% koostuu liha- ja kalateollisuuden sivutuotteista. Näitä ovat esimerkiksi teurastuksen yhteydessä syntyvät sivutuotteet, kalanperkuujätteet sekä elintarviketeollisuuden ylijäämät. Ilman turkistuotantoa nämä materiaalit vaatisivat muuta käsittelyä tai päätyisivät jätteeksi.
Suomessa turkiseläimet kuluttavat vuosittain noin 400 miljoonaa kiloa sivutuotteita, jotka muuten jäisivät hyödyntämättä. Tämä määrä on merkittävä osa elintarviketeollisuuden sivuvirroista. Esimerkiksi kalanjalostusteollisuuden sivuvirroista suuri osa päätyy turkiseläinten rehuksi.
Rehun koostumus on suunniteltu vastaamaan turkiseläinten ravitsemuksellisia tarpeita, mutta samalla se toteuttaa kiertotalouden periaatteita. Turkiseläimet ovat lihansyöjiä, joten ne pystyvät hyödyntämään tehokkaasti juuri sellaisia eläinperäisiä sivutuotteita, joiden hyödyntäminen muilla tavoilla olisi haastavaa.
Rehun tuotannossa kiinnitetään huomiota myös sen laatuun ja tuoreusvaatimuksiin, mikä edistää koko elintarvikeketjun tehokasta toimintaa ja vähentää ruokahävikkiä.
Mitä turkistuotannon sivutuotteille tapahtuu?
Turkistuotannon omat sivutuotteet hyödynnetään tehokkaasti osana kiertotaloutta. Tärkeimmät sivutuotteet ovat turkiseläinten lanta, ruhonosat sekä nahkojen käsittelyssä syntyvät jäännökset, ja niille kaikille on olemassa hyötykäyttötapoja.
Turkiseläinten lanta on arvokas lannoite, joka sisältää runsaasti ravinteita kasveille. Sitä käytetään peltoviljelyssä korvaamaan teollisesti valmistettuja lannoitteita. Lanta sisältää typpeä, fosforia ja kaliumia, jotka ovat tärkeitä ravinteita kasveille. Turkiseläinten lanta on erityisen ravinnerikasta verrattuna monien muiden tuotantoeläinten lantaan.
Suomessa turkiseläinten lanta hyödynnetään pääosin lannoitteena lähialueiden pelloilla. Tämä vähentää tarvetta teollisesti valmistetuille lannoitteille ja edistää ravinteiden kiertoa. Lannan käsittelyä ja hyödyntämistä on kehitetty jatkuvasti, ja nykyään käytössä on myös tekniikoita lannan jalostamiseksi erilaisiksi lannoitevalmisteiksi.
Turkiseläinten ruhonosat hyödynnetään biopolttoaineen tuotannossa tai ne käsitellään renderöintilaitoksissa, joissa niistä valmistetaan esimerkiksi lihaluujauhoa. Lihaluujauhoa voidaan käyttää lannoitteena tai energiantuotannossa. Näin orgaaninen aines ja ravinteet saadaan kiertoon sen sijaan, että ne päätyisivät jätteeksi.
Nahkojen käsittelyssä syntyvät sivutuotteet, kuten rasva, voidaan hyödyntää teknisten tuotteiden valmistuksessa. Turkisnahoista jäävät leikkuujätteet voidaan käyttää pienemmissä turkistuotteissa tai ne voidaan kompostoida.
Miten turkistuotannon kiertotalous vertautuu muihin aloihin?
Turkistuotannon kiertotalousmalli on erityisen tehokas verrattuna moniin muihin teollisuudenaloihin. Turkisala hyödyntää lähes kokonaan muiden alojen sivuvirtoja ja tuottaa itse raaka-aineita muille sektoreille, mikä tekee siitä poikkeuksellisen esimerkin toimivasta kiertotaloudesta.
Verrattuna tekstiiliteollisuuteen turkistuotannon materiaalitehokkuus on huomattavasti korkeampi. Tekstiiliteollisuudessa syntyy runsaasti jätettä tuotannon eri vaiheissa, ja suuri osa tekstiileistä päätyy lopulta kaatopaikoille tai polttoon. Turkistuotannossa sen sijaan lähes kaikki materiaalit hyödynnetään joko tuotteina tai muiden alojen raaka-aineina.
Elintarviketeollisuuteen verrattuna turkistuotanto toimii tärkeänä sivuvirtojen hyödyntäjänä. Vaikka elintarviketeollisuudessa pyritään minimoimaan hävikkiä, syntyy silti runsaasti sivutuotteita, joille tarvitaan käyttökohteita. Turkistuotanto tarjoaa merkittävän ratkaisun näiden sivuvirtojen hyödyntämiseen.
Monilla muilla tuotannonaloilla kiertotalouden toteuttaminen on vasta alkuvaiheessa, kun taas turkistuotannossa kiertotalous on ollut luontainen osa toimintaa jo pitkään. Turkisala onkin toiminut edelläkävijänä kiertotalouden toteuttamisessa käytännössä.
Turkistuotannon etuna on myös se, että se toimii linkkinä eri teollisuudenalojen välillä mahdollistaen materiaalien tehokkaan kierron. Turkisala yhdistää elintarviketeollisuuden, maatalouden ja energiantuotannon kiertotalousketjuksi.
Millaisia ympäristöhyötyjä turkistuotannon kiertotaloudella on?
Turkistuotannon kiertotalous tuottaa merkittäviä ympäristöhyötyjä vähentämällä jätettä, tehostamalla ravinteiden kiertoa ja pienentämällä kasvihuonekaasupäästöjä. Nämä hyödyt syntyvät, kun materiaalit hyödynnetään tehokkaasti ja sivuvirrat ohjataan järkevään käyttöön.
Kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen on yksi tärkeimmistä hyödyistä. Kun elintarviketeollisuuden sivutuotteet hyödynnetään rehuna sen sijaan, että ne päätyisivät kaatopaikoille, vältetään metaanipäästöjä, jotka syntyvät orgaanisen aineksen hajotessa hapettomissa olosuhteissa. Metaani on voimakas kasvihuonekaasu, joten sen välttäminen on merkittävä ilmastotoimi.
Ravinteiden kierrätys on toinen keskeinen ympäristöhyöty. Turkiseläinten lannan hyödyntäminen lannoitteena palauttaa ravinteet takaisin ruoantuotantoon. Tämä vähentää tarvetta keinolannoitteille, joiden valmistus kuluttaa energiaa ja luonnonvaroja. Ravinteiden tehokas kierto on tärkeää myös vesistöjen suojelun kannalta.
Kaatopaikalle päätyvän jätteen määrän pienentäminen on suora ympäristöhyöty. Kun orgaaninen aines hyödynnetään tehokkaasti, vähenee kaatopaikkojen kuormitus ja tarve uusille jätteenkäsittelylaitoksille.
Luonnonvarojen tehokkaampi käyttö säästää ympäristöä. Kun sivuvirrat hyödynnetään, vähentää se tarvetta uusien raaka-aineiden tuotannolle. Tämä säästää luonnonvaroja ja vähentää ympäristövaikutuksia, joita raaka-aineiden tuotannosta aiheutuu.
Turkistuotannon kiertotalous tukee myös laajemmin kestävää kehitystä. Se on esimerkki siitä, miten tuotannonala voi toimia osana ratkaisua ympäristöhaasteisiin sen sijaan, että olisi osa ongelmaa. Kiertotalouden periaatteiden mukaisesti toimiva turkistuotanto osoittaa, että taloudellinen toiminta ja ympäristövastuullisuus voivat tukea toisiaan.