Q&A – Tietoa suomalaisesta siniketusta
Millainen tilanne julkisuudessa esiintyvien kuvien löysänahkaisilla siniketuilla on?
Julkaistujen kuvien eläimet ovat siitokseen käytettäviä sinikettuja. Kuvissa olevat siniketut ovat laihtuneet pienessä ajassa. Näin ollen siniketuilla on kehossaan laihtumisen myötä paljon löysää nahkaa. Kuvissa olevat siniketut ovat kuvattu ajankohtana jolloin ne ovat painoltaan laihimmassa kunnossa. Kuvat julkaissut järjestö on ilmoittanut, että kuvat on otettu vuoden 2017 helmi- ja maaliskuussa, jolloin parituskausi on parhaillaan käynnissä.
Osalla kuvien siniketuista on silmätulehdus. Kuvista ei käy ilmi, onko eläin hoidon alaisena vai ei. Mikäli vaadittava hoito ja lääkkeet eivät paranna kuvan mukaisessa tilassa olevaa eläintä, tulee se lopettaa kärsimysten välttämiseksi.
Miten siitokseen käytettävien sinikettujen painoa tulisi arvioida?
Siitokseen käytettäviä sinikettuja tulee arvioida vuoden ajasta riippuen. Loppukesästä siitoseläinten tulee olla sopusuhtaisia yksilöitä. Syksyllä ennen nahkontaa siniketut alkavat kartuttaa ihonalaista rasvakerrostaan, jona aikana siniketut saavuttavat korkeimman painonsa. Kevääseen tultaessa siitoseläimen paino putoaa ja sen nahka jää löysäksi.
Lisääntymiskauden aikana eläimet syövät vähän ja joinain päivinä ne eivät syö juuri mitään – tämä on tavanomaista kaikille eläinlajeille. Tämä johtuu siitä, että parituskauden alkaessa eläinten ruokahalu vähenee luontaisesti, kun niiden suvunjatkamisvietit ohjaavat niiden toimintaa, ja tästä syystä tuotantoeläimet laihtuvat erittäin nopeasti. Laihtunut eläin on terve, mutta se näyttää laihtumisen jälkeen hurjalta. Eläimen nahka ei pysy mukana nopeassa laihtumisessa, vaan palautuu laihtumisen jälkeen pikkuhiljaa.
Koskeeko ylipaino-ongelma kaikkia sinikettuja?
Ylipainoa kertyy siniketuille osittain niiden luonnollisen tarpeen ja osittain lajille ominaisen hyvän ruokahalun ansioista. Siniketun luontainen ominaisuus on, että eläin alkaa keräämään syksyllä ihonalaista rasvaa, joka pitää eläimen lämpimänä talvipakkasilla. Rasvakerros nostaa eläimen painoa väliaikaisesti ja saattaa joissain tapauksissa kerryttää eläimelle runsaastikin ylipainoa.
Siitokseen käytettävien sinikettujen selvä liikalihavuus ei ole turkistiloilla merkittävä ongelma, mutta elinkeinon tekee kaikkensa, jotta liikalihavia yksilöitä ei tavata jatkossa. Suomalainen sertifiointijärjestelmä sisältää sinikettujen kuntoluokituksen, jonka avulla kartoitetaan eläinten kokoa ja painoa.
Keskimääräinen tiloilla tavattu sinikettu:
Keskimääräinen tiloilla tavattu siitossinikettu:
Onko ylipainosta haittaa siniketulle?
Mikäli sinikettu on terve, ja sillä on painoa kohtalaisesti, se ei kärsi. Huomioitavaa on se, että ihon poimuisuus ei aiheuta siniketuille iho-ongelmia.
Miten turkiselinkeino on puuttunut liikalihavien sinikettujen kokoon?
Elinkeinon toimesta tullaan seuraavan parituskauden alussa suorittamaan kaikilla liiton jäsensinikettutiloilla tilakäynnit.
Tilat, joilta löytyy liikalihavia sinikettuja, menettävät sertifikaattinsa. Tämä sanktio on tuottajalle hyvin ankara, sillä se estää tuottajaa myymästä nahkojaan oman huutokauppayhtiömme Saga Fursin kautta. Tämä tarkoittaa pahimmassa tapauksessa turkistilan konkurssia.
Miten viranomaistahot ovat puuttuneet asiaan?
Eviran määräämien otantakäyntien resursointeja tullaan parantamaan ja tilakäyntien kokonaismäärää tullaan nostamaan.
Ovatko liikalihavat tuotantoeläimet elinkeinon mielestä hyväksyttäviä vai tuomittavia?
Elinkeino ei hyväksy liikalihavia tai sairaita eläimiä. Tärkeintä turkiselinkeinolle ja tuottajille on, että tuotantoeläimet ovat terveitä.
Mistä voidaan ylipäätään tietää, että kärsiikö turkiseläin?
Mikäli turkiseläin ei voi hyvin, näkyy se useimmissa tapauksissa eläimen ruokahalun ja turkin laadun heikkenemisenä sekä eläimen poikkeavana käytöksenä. Samat tunnusmerkit koskevat myös muita tuotantoeläimiä, jos eläin ei voi hyvin, sen turkki on nuhruinen ja rasvainen.
Mitkä tahot valvovat turkistiloja?
Viranomaiset tekevät valvontakäyntejä turkistiloille. Tämän lisäksi tiloille tehdään auditointikäyntejä, neuvontakäyntejä ja terveydenhuoltokäyntejä. Yhtäläistä kaikille käynneille on, että niiden yhteydessä kiinnitetään aina huomiota eläinten hyvinvointiin.
Jokaisella suomalaisella turkistilalla käydään sertifiointijärjestelmän puitteissa vähintään kerran vuodessa. Tämän lisäksi tilalla käydään viranomaisten ja eläinlääkäreiden toimesta. Elinkeinon palveluksessa on tällä hetkellä kolme eläinlääkäriä. Näin elinkeino haluaa varmistaa, että tiloilla on riittävästi apua saatavilla eläinten terveyden hoitoon liittyen.
Q&A – Information about Finnish blue foxes
The pictures recently published of blue foxes have created heated discussions in both Finnish and international forums. Vet for the fur industry, Johanna Korpela, answers questions related to blue foxes.
What is the current situation of the loose-skinned blue foxes shown in the pictures published?
The animals in the pictures published are blue foxes used for breeding. The blue foxes in the pictures have slimmed down in a short time. The slimming is the reason why the blue fox has so much loose skin on its body. The blue foxes shown in the pictures were photographed at a time when their weights are at their lowest. The organisation that published the images has informed that the pictures were taken in February and March, during the mating season.
Some of the blue foxes in the pictures have an eye infection. It is not clear from the pictures whether or not these animals are being treated. If the required treatment and medications fail to heal an animal like that shown in the pictures, the animal shall be euthanized to avoid any suffering.
How should the correct weight of blue foxes used for breeding be estimated?
Estimates for blue foxes used in breeding should be made according to time of year. In late summer, the breeding animals should be in correct proportions. In the autumn before skinning, the blue foxes accumulate layers of fat under their skin, which is the time when the blue fox achieves the most weight. As spring arrives, the weight of the breeding animal drops and its skin is loose.
During reproductive seasons, the animals eat very little with some days hardly eating at all – this is normal for all animal species. This is due to the animal’s appetite becoming significantly reduced as the breeding season commences. Because reproductive urges guide the animals’ behaviour, the animals used in fur production will lose weight very quickly. A slimmed down animal is healthy, but it looks rather shocking after the weight loss. The skin of the animal cannot keep up with the dramatic weight loss, and takes some time before returning back to normal.
Does this overweight issue affect all blue foxes?
The blue fox becomes overweight partly due to its natural needs and partly because of its very healthy appetite, which is typical for this breed. In the autumn, the blue fox instinctively begins to accumulate layers of fat beneath its skin to keep the animal warm during the below-freezing temperatures of winter. This layer of fat will temporarily increase the weight of the animal and in some cases the animal can become very overweight.
The distinctly obese blue foxes used for breeding is not a significant problem at fur farms, but the industry is doing everything it can to ensure obese blue foxes are not seen in the future. The Finnish certification system includes the fitness classification of blue foxes, using which the sizes and weights of animals will be surveyed.
An average-looking blue fox seen at fur farms:
An average-looking blue fox used for breeding at fur farms:
Is being overweight harmful for the blue fox?
If the blue fox is healthy and it has put on a reasonable amount of weight, it will not suffer. It should be noted that the looseness of the skin does not cause skin problems for blue foxes.
How has the fur industry become involved in the sizes of overweight blue foxes?
In the beginning of the next breeding season, we will visit every member farm that has blue foxes.
The farms that have overweight blue foxes will lose their certification. This sanction is very tough issue for breeders, as this will prevent the breeder from selling its furs through our own auction house, Saga Furs. In the worst-case scenario, this will mean the fur farm will go bankrupt.
How have the authorities become involved in this case?
The allocation of resources for the sampling visits stipulated by Evira will be improved and the total number of farm visits will be increased.
In the industry’s opinion, are overweight production animals acceptable or condemnable?
The industry does not accept overweight or sick animals. The most important issue for the fur industry and breeders, is that production animals are healthy.
How can we know if a fur animal is suffering?
If a fur animal is not feeling well, it lacks appetite and gets worse fur quality. It will also exhibit abnormal behaviour. The same signs can also be applied to other production animals – if the animal is not healthy, its coat is shabby and oily.
What organisations supervise fur farms?
Authorities make screening visits to fur farms. In addition, auditing visits, advisory visits and health care visits are also done at the farms. One thing that all farm visits have in common is that every visit pays close attention to the wellbeing of animals.
Each Finnish fur farm is visited within the scope of the certification system at least once a year. In addition, the farms are visited by authorities and vets. The industry currently employs three vets. In this way, the industry wants to assure sufficient assistance for animal healthcare.