ITSELLÄKIN MONTA TURKKIA
Harkimo on itsekin turkisihmisiä.
”Omia erinäköisiä turkkeja taitaa olla neljä. Esimerkiksi 1980-luvun alussa teetetty täyspitkä urosminkkiturkki voi tänäkin päivänä hyvin. Turkis on kierrätettävä ja muokattava materiaali, joka hyvin hoidettuna kestää mennen tullen ainakin kolme sukupolvea. Ja tiensä päähän tullessaan se maatuu erittäin hyvin.”
Juuri muunneltavuutensa ja kierrätettävyytensä takia Harkimo löytää turkiksista paljon myös uusia mahdollisuuksia.
”Suomessa ajatellaan vieläkin vähän liikaa, että turkin pitää aina olla kokopitkä. Turkis on materiaali, josta pystyy valmistamaan paljon myös pienempiä ja edullisempia somisteita. Silloin ne ovat myös yhä useamman ihmisen tavoitettavissa.”
Etenkin Kiinassa keskiluokka ja samalla sen ostovoima kasvaa koko ajan.
”Siellä riittää vielä paljon hyödyntämätöntä potentiaalia. Tässä kilpailussa Suomen tarkasti sertifioiduilla ja jäljitettävillä laadukkailla turkiksilla on erittäin vahva kilpailuasema.”
Suomessakin muotiala voisi Harkimon mielestä ehkä ajatella turkiksia hiukan nykyistä monipuolisemmin. Esimerkiksi Keski-Euroopassa on suosittua yhdistellä turkiksia välikausitakkeihinkin. Hän muisteleekin pienellä haikeudella nuoruutensa mallivuosia, kun turkisnäytöksiä oli enemmän kuin nykyisin ja elettiin Tarja Niskasen sekä Tua Rahikaisen turkisluomusten kulta-aikoja.
PÄÄ PYSTYSSÄ!
Harkimo vie tietoa eteenpäin myös turkisalan myönteisistä vaikutuksista niin työllisyyteen kuin muillekin elinkeinoille, puhumattakaan ympäristöstä.
”Suomessa pitää ymmärtää turkislannan mahdollisuudet vaikkapa kukkien ja vihannesten kasvualustana. Ja kun teurasjätteet ovat ongelma elintarviketeollisuudessa, ne ovat turkistuottajille raaka-ainetta. Turkiseläimet auttavat merkittävästi jopa Itämeren suojelussa, kun kalastajien nostamien silakoiden mukana sieltä poistuu myös 320 tonnia fosforia.”
Ala työllistää 5 000 ihmistä ja viennin arvo on 611 miljoonaa euroa. Se ei ole ihan vähän, kun ottaa huomioon, että elinkeino joutuu pärjäämään täysin markkinoiden ehdoilla: ilman muiden maataloustuottajien yhteiskunnalta saamaa tukea.
”Alalla riittää paljon työtä, johon ei tarvita kielitaitoa. Siksi se voi työllistää myös maahanmuuttajia”, Harkimo muistuttaa.
Vaikka Suomessa tuotetaankin esimerkiksi maailman laadukkaimmat siniketut, niin Harkimon mielestä elinkeinon on syytä katsoa itseään myös peilistä.
”Meidän kaikkien alalla toimivien pitää pystyä paremmin valottamaan yleisölle elinkeinon koko kuvaa. Siihen kuuluvat paitsi hyvinvoivat eläimet, myös niiden lannan hyödyntäminen energiaksi ja biodieselin jalostaminen turkisten rasvasta. Tapaan päivittäin ihmisiä ja kun puhun heille näistä hyödyistä, aika moni myöntää hämmästyneenä kuulevansa asiasta ensimmäistä kertaa.”