Turkistuotannon kiertotalous ei ole uusi ilmiö Suomessa. Turkiseläinkasvattajat ovat vuosikymmeniä hyödyntäneet elintarviketeollisuuden sivutuotteita rehuna, kierrättäneet lannan lannoitteeksi ja jalostaneet eläinrasvat biopolttoaineeksi. Se, mikä aiemmin oli käytännön välttämättömyys, on nyt tunnistettu osaksi laajempaa biotalouden ja kiertotalouden viitekehystä, jota cleantech-sektori aktiivisesti rakentaa. Turkistuotannon kiertotalous ja cleantech-sektori jakavat yhteisen perustan: molemmat pyrkivät muuttamaan jätteet ja sivuvirrat arvoa tuottaviksi resursseiksi. Tässä artikkelissa tarkastellaan, miten nämä kaksi sektoria voivat hyötyä toisistaan strategisesti ja käytännöllisesti.
Suomi on maailman johtava laadukkaiden pitkäkarvaisten turkisnahkojen tuottaja, ja FIFUR (Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liitto, the Finnish Fur Breeders’ Association) edustaa tätä elinkeinoa aktiivisena edunvalvojana. Turkiselinkeino integroituu luontevasti suomalaiseen biotalouteen: sen viennin arvo oli 303 miljoonaa euroa, ja se työllistää arvoketjussaan 1 420 henkilötyövuotta. Nämä luvut kertovat elinkeinosta, jolla on merkittävä rooli myös cleantech-yhteistyön potentiaalin kannalta.
Miten turkistuotanto kytkeytyy kiertotalouteen
Kiertotalous perustuu ajatukseen, että tuotantoprosessien sivuvirrat eivät ole jätettä vaan raaka-aineita seuraavalle tuotantovaiheelle. Turkistuotannossa tämä periaate toteutuu poikkeuksellisen kattavasti. Turkiseläinten rehu koostuu noin 40 prosenttisesti lihanjalostuksen sivutuotteista ja yli 20 prosenttisesti kalanjalostuksen sivutuotteista. Materiaalit, jotka muuten vaatisivat teollista hävittämistä, muuttuvat turkiseläinten ravinnoksi ja sitä kautta osaksi suomalaista ruoka- ja energiajärjestelmää.
Tuotantoketjun loppupäässä kiertotalous jatkuu yhtä johdonmukaisesti. Nahkonnassa talteen otettu rasva jalostetaan rikittömäksi biodieseliksi, jota voidaan käyttää esimerkiksi tilojen ruokintatrukeissa. Loppuruhoista valmistetaan luujauhoa, joka soveltuu eläinrehun kalsiuminlisäksi. Turkiseläinten lantaa syntyy vuosittain noin 200 000 tonnia, josta suurin osa kompostoidaan peltoviljelykäyttöön. Lisäksi lannan biokaasupotentiaali on tunnistettu merkittäväksi energianlähteeksi. Turkisnahka itsessään on pitkäikäinen materiaali, joka kestää oikein säilytettynä 30 jopa 50 vuotta ja alkaa maatua luonnollisesti noin 30 päivässä, toisin kuin synteettiset vaihtoehdot.
Fosfori ja ravinteiden kierto
Yksi turkistuotannon kiertotalouden merkittävimmistä ulottuvuuksista on fosforin hallinta. Turkiselinkeino tuottaa fosforia noin 1,8 miljoonaa kiloa vuosittain, ja turkiseläinten lannassa fosforia on suhteellisesti enemmän kuin muiden tuotantoeläinten lannassa. Tämä on erityisen relevanttia, koska Euroopan unioni on nostanut fosforin 20 kriittisen raaka-aineen listalle, ja EU:n alueen ainoat fosforivarat sijaitsevat Suomessa. Turkistuotannon kyky tuottaa ja kierrättää fosforia kytkee sen suoraan EU:n ravinteiden kierrätystavoitteisiin.
Käytännön esimerkki tästä löytyy Jepualta, jossa paikallinen energiayhtiö tuottaa maatalousjätteistä biokaasua lämmitykseen ja ajoneuvojen polttoaineeksi. Sivutuotteena syntyvää lannoitetta käytetään luonnonmukaisesti kasvatettujen tomaattien viljelyyn. Kalajoella puolestaan turkislannasta on kehitetty kasvualustoja, jotka sitovat tehokkaasti vettä ja sopivat kaupunkiviljelyyn, parvekkeille ja kattoterasseille. Nämä esimerkit osoittavat, että turkistuotannon kiertotalous ei ole teoreettinen käsite vaan toimiva aluetaloudellinen malli.
Cleantech-sektorin kasvava rooli suomalaisessa biotaloudessa
Suomalainen cleantech-sektori rakentuu vahvalle osaamispohjalle energia-, ympäristö- ja resurssitehokkuuden teknologioissa. Sektori kattaa biokaasun tuotannon, ravinteiden kierrätyksen teknologiat, uusiutuvan energian ratkaisut sekä älykkäät resurssienhallinnan järjestelmät. Suomi on kansainvälisesti tunnustettu cleantech-innovaatioiden edelläkävijänä, ja tämä asema perustuu osin siihen, että kotimaisilla markkinoilla on ollut aitoja tarpeita ja testialustoja teknologioiden kehittämiseen.
EU:n Green Transition asettaa cleantech-sektorille kasvavia odotuksia ravinteiden kierrätyksen, biokaasun ja kiertotalousjärjestelmien kehittämisessä. Tähän tarpeeseen vastaaminen edellyttää yhteistyötä sellaisten toimialojen kanssa, joilla on jo olemassa olevat sivuvirrat, infrastruktuuri ja osaaminen. Maatalous ja turkistuotanto muodostavat tässä mielessä luontevan kumppanin cleantech-yrityksille, jotka etsivät skaalautuvia sovelluskohteita teknologioilleen.
Mitä yhteisiä rajapintoja turkistuotannolla ja cleantechillä on?
Turkistuotannon ja cleantech-sektorin rajapinnat ovat konkreettisia ja monipuolisia. Biokaasun tuotanto on selkein yhtymäkohta: turkiseläinten lanta on potentiaalinen raaka-aine biokaasulaitoksille, ja cleantech-yritykset voivat kehittää laitteistoja ja prosesseja, jotka optimoivat lannan energiahyödyntämistä. Samalla syntyy mädätettä, jota voidaan jalostaa lannoitetuotteiksi, mikä avaa toisen liiketoimintamahdollisuuden ravinteiden kierrätyksen teknologioille.
Aurinkoenergian hyödyntäminen on toinen merkittävä rajapinta. Turkistarhojen varjotalojen kattorakenteet tarjoavat huomattavia pinta-aloja aurinkopaneeleille. Cleantech-yritykset, jotka kehittävät maatalouskäyttöön sopivia aurinkoenergiajärjestelmiä, voivat löytää turkistiloista sekä pilottikohteita että skaalautuvia asennuskohteita. Yhdistettynä biokaasun tuotantoon tämä voi tehdä turkistilasta lähes energiaomavaraisen yksikön.
Kasvualustojen ja ravinteiden jalostus
Turkislannasta jalostetut kasvualustat edustavat innovatiivista cleantech-sovellusta, jossa perinteinen maatalouden sivutuote muuttuu korkeaarvoiseksi puutarha- ja kaupunkiviljelytuotteeksi. Kasvualustat sitovat tehokkaasti vettä ja sisältävät ravinteita koko kasvukaudelle, mikä tekee niistä kilpailukykyisen vaihtoehdon turpeelle. Cleantech-yritykset voivat kehittää prosesseja, joilla turkislannasta jalostetaan standardoituja, laadultaan tasaisia kasvualustatuotteita kaupalliseen jakeluun.
Itämeren suojelun näkökulmasta turkistuotannolla on myös dokumentoitu rooli fosforin poistossa. Turkiseläinten rehuksi käytettyjen silakkojen mukana Itämerestä poistuu vuosittain noin 150 tonnia fosforia, mikä on moninkertainen määrä verrattuna esimerkiksi Helsingin Viikinmäen puhdistamon fosforikuormitukseen (noin 20 jopa 25 tonnia vuodessa). Tämä yhteys avaa mahdollisuuksia yhteistyöhön cleantech-toimijoiden kanssa, jotka kehittävät vesistöjen ravinnekuormituksen hallintaratkaisuja.
Strategiset tekijät onnistuneessa toimialayhteistyössä
Toimialayhteistyö cleantech-sektorin ja turkistuotannon välillä edellyttää selkeää yhteistä tavoitteenasettelua. Onnistuneen yhteistyön lähtökohtana on molempien osapuolten ymmärrys toistensa prosesseista, sivuvirroista ja teknologisista tarpeista. Turkistuotannon osalta tämä tarkoittaa avoimuutta tuotantomääristä, lannan koostumuksesta ja olemassa olevasta infrastruktuurista. Cleantech-yrityksen osalta se tarkoittaa realistista arviota siitä, mitä teknologia voi tuottaa ja millä aikataululla.
Aluetaloudellinen näkökulma on strategisesti keskeinen. Pohjanmaa, jossa noin 95 prosenttia suomalaisista turkistiloista sijaitsee, muodostaa maantieteellisesti tiiviin alustan cleantech-ratkaisujen testaamiseen ja käyttöönottoon. Alueellinen keskittyminen tarkoittaa, että biokaasulaitokset, ravinteiden kierrätyslaitokset tai muut infrastruktuuriratkaisut voivat saavuttaa riittävän volyymiedun kohtuullisella investoinnilla. Cleantech-yrityksille tämä on merkittävä etu verrattuna hajautuneempiin maataloussektoreihin.
Tutkimus- ja kehitysyhteistyö
FIFUR tukee aktiivisesti tutkimus- ja kehityshankkeita, jotka parantavat turkistuotannon kiertotaloutta. Käynnissä on useita lannan hyötykäyttöä kehittäviä hankkeita, ja järjestö on tunnistettu EU:n Green Deal -tavoitteiden kannalta merkittäväksi toimijaksi. Cleantech-yrityksille tämä tarkoittaa, että potentiaalinen kumppani on jo orientoitunut kehittämiseen ja avoin uusille yhteistyömuodoille. Tutkimusyhteistyö voi myös avata pääsyn EU:n rahoitusinstrumentteihin, joita suunnataan nimenomaan ravinteiden kierrätyksen ja biotalouden edistämiseen.
Yhteistyön institutionaalinen rakenne on myös tärkeä strateginen tekijä. Turkistuotannon Finnish Standards -sertifiointijärjestelmä kattaa ympäristöhallinnan yhtenä seitsemästä sertifiointialueesta, mikä tarkoittaa, että ympäristövastuullisuus on jo sisäänrakennettuna tilojen toimintaan. Cleantech-ratkaisut, jotka integroituvat tähän olemassa olevaan rakenteeseen, kohtaavat matalamman käyttöönottokynnyksen kuin ratkaisut, jotka edellyttäisivät kokonaan uusien toimintamallien omaksumista.
Kiertotalousyhteistyön kehittäminen käytännössä
Käytännön yhteistyön rakentaminen alkaa tunnistamalla ne sivuvirrat ja prosessivaiheet, joissa cleantech-teknologia voi tuottaa selkeimmän lisäarvon. Turkistuotannossa nämä ovat biokaasun tuotanto lannasta, fosforin ja typen talteenotto lannoitekäyttöön, eläinrasvojen jalostus biopolttoaineeksi sekä aurinkoenergian hyödyntäminen varjotalojen katoilla. Jokainen näistä voidaan lähestyä itsenäisenä projektina tai yhdistää kokonaisvaltaiseksi tilakohtaiseksi kiertotalousmalliksi.
Pilottihankkeet ovat tehokas tapa aloittaa toimialayhteistyö. Paikallinen mittakaava, kuten yksittäinen tila tai usean tilan muodostama alueellinen kokonaisuus Pohjanmaalla, tarjoaa hallittavan ympäristön teknologian testaamiseen todellisissa tuotanto-olosuhteissa. Onnistuneet pilotit luovat referenssejä, jotka helpottavat laajempaa käyttöönottoa ja voivat toimia näyttönä rahoittajille ja politiikan tekijöille.
Pitkäjänteinen yhteistyö edellyttää myös yhteistä viestintää ja sidosryhmätyötä. Turkistuotannon kiertotalous on jo nyt osa suomalaisen biotalouden tarinaa, mutta sen yhteydet cleantech-sektoriin ovat vielä alihyödynnetty viestintämahdollisuus. Yhteishankkeet, jotka tuovat näkyväksi sen, miten turkistuotanto ja cleantech-innovaatiot yhdessä edistävät ravinteiden kierrätystä, energiaomavaraisuutta ja Itämeren suojelua, vahvistavat molempien sektoreiden asemaa yhteiskunnallisessa keskustelussa ja EU-tason politiikkadialogeissa.
Turkistuotannon kiertotalous tarjoaa cleantech-sektorille konkreettisen, alueellisesti tiiviin ja institutionaalisesti vakaan yhteistyöalustan. Vastaavasti cleantech-teknologiat voivat auttaa turkistuotantoa vahvistamaan asemaansa osana Suomen Green Transition -tavoitteita. Yhteistyömahdollisuudet ovat olemassa, ja niiden hyödyntäminen edellyttää vain tahtoa aloittaa vuoropuhelu. Lisätietoa turkistuotannon kiertotaloustyöstä ja FIFURin kehityshankkeista löytyy osoitteesta fifur.fi.