Turkistilojen aiheuttama vesistöjen ravinnekuormitus on tuotantoalueille keskittyvää pistekuormitusta. Vesistökuormitukseen vaikuttavat paikallisesti mm. tilan maaperä, sademäärät ja lannan varastointi. 

Turkiseläinten lannan sisältämää typpeä ja fosforia huuhtoutuu varjotalojen alapuoliseen maaperään. Jätösten sisältämä orgaaninen typpi, pääasiassa urea, hajoaa ja muodostaa ammoniakkia. Ammoniakin liuetessa veteen syntyy ammoniumia.

Se, mitä eläin syö, heijastuu lannan määrään ja ravinteisiin. Turkiseläinrehussa valkuaisen määrää on vähennetty vuosituhannen alun tasosta niin, että virtsassa erittyvät typpipäästöt ovat huomattavasti alhaisempia ja ympäristövaikutukset pienempiä kuin ennen.

Lue lisää: fosfori- ja typpikuormitus eri lähteistä turkistarhaus mukaan lukien. Suomen ympäristökeskus SYKE:n tilastot

Suuret, turkiseläinkasvatukselle varatut alueet vaikuttavat vallitsevaan maisemaan. Tämä huomioidaan yksittäisissä ympäristölupahakemuksissa ja turkistuotannon ydinalueella kuntien kaava-alueissa.

Jos toiminta turkistilalla päättyy, on käytöstä poistettu tila purettava ja tontti maisemoitava.