Tuotannon ydinaluetta ovat Etelä- ja Keski-Pohjanmaa sekä ruotsinkielinen Pohjanmaa, missä sijaitsee 95 prosenttia tiloista. Tämän lisäksi turkistiloja on eri puolella Etelä-, Itä- ja Pohjois-Suomea.

Turkistilojen määrä on laskenut ja tuotanto keskittynyt vuosikymmenten kuluessa. Suuntaus on sama kuin muilla tuotantoeläinaloilla: tilojen lukumäärä on laskenut, mutta tilakoko kasvanut.

Enimmillään turkistiloja oli Suomessa 1980-luvulla, yli 5 000 tilaa. Tuolloin huomattava osa tuottajista oli sivutoimisia. Nykyään valtaosa turkiseläinkasvattajista on päätoimisia yrittäjiä, joiden menestyminen alalla edellyttää työlle omistautumista ja ammattitaitoa.

Keskittymisen ansiosta elinkeinolla on käytettävissään sen tarpeisiin erikoistuneiden palvelun tarjoajien verkosto.

Turkiseläinten rehun valmistus alueellisissa rehukeittiöissä on taloudellista: määrät ovat suuret ja kuljetusmatkat lyhyet. Nahkontakeskukset koneineen helpottavat raskasta ja työvaltaista tuotantovaihetta. Koneita, laitteita ja työvälineitä on saatavissa oman alan paikallisesta liikkeestä. Neuvonta- ja konsulttipalvelujen tarjoajat ovat laajan asiakaskunnan kysynnän ansiosta osaavia ja tehokkaita.