Turkistuotannossa mitään ei mene hukkaan. Turkiseläin syö sitä, mikä ei muille kelpaa ja siitä itsestään käytetään hyväksi kaikki lannasta luihin.

Turkiseläimille mieleinen rehu syntyy teurassivuotteista. Niiden ravinnosta noin 40 prosenttia on lihanjalostuksen ja runsaat 20 prosenttia kalanjalostuksen sivutuotteita.

Ihmiselle kelpaamattomien sivutuotteiden päätyminen eläinrehuksi tekee jätteestä arvotavaraa: kustannuksia aiheuttavan jätteen hävittämisen asemasta lihanjalostaja voi myydä sivutuotteensa rehuteollisuudelle.

Turkiseläinten kasvatuksessa laadukas nahka on päätavoite, mutta ruhon muillakin osilla on arvoa: ettei mitään menisi hukkaan, päätyvät turkiseläinten ruhotkin 100-prosenttisesti kiertoon.

Nahkonnan yhteydessä nahasta ja ruhosta kaavitaan talteen rasva, josta valmistetaan biopolttoainetta. Eläinrasvasta syntyy rikitöntä biodieseliä, jolla turkistilan ruokintatrukki kulkee puhtaasti. Biodieselin määrä on vielä pieni, mutta kasvaa koko ajan. Loppuruhosta valmistetaan luujauhoa, joka on oiva kalsiumlisä turkiseläimen rehussa.

Kun rehu on kiertänyt lannaksi ja kompostoitu, kelpaa se lannoitteeksi. Turkiseläinten lantaa syntyy vuodessa noin 200 000 tonnia, josta suurin osa käytetään kompostoituna peltoviljelyssä.

Vaikka kotieläinseutujen pelloilla on usein liikaa fosforia ja typpeä, niin monilla viljanviljelyalueilla ravinteita puuttuu. Fosfori on ehtyvä luonnonvara, jota on turkiseläinten lannassa paljon enemmän kuin muiden tuotantoeläinten lannassa. Turkiselinkeino tuottaa fosforia noin 1,8 miljoonaa kiloa vuodessa.

Euroopan unioni on nostanut fosforin 20 kriittisen raaka-aineen listalle. EU:n alueen ainoat fosforivarat sijaitsevat Suomessa. Siksi EU ja turkiselinkeino panostavat ravinteiden kierrätykseen: käynnissä on useita lannan hyötykäyttöä parantavia tutkimus- ja kehityshankkeita.

Jepualla ravinteet ja energia kiertävät tehokkaasti. Paikallinen energiayhtiö tuottaa maatalousjätteistä biokaasua lämmitysenergiaksi ja kaasulla käyvien autojen tankkeihin. Sivutuotteena syntyy lannoitetta maan kuulujen, luonnonmukaisesti kasvatettujen tomaattien viljelyyn.

Kalajoella puolestaan selvitetään biohiilen käyttöä turkislannan saattamiseksi ”pussilannoitteeksi” tai vastaavaksi tuotteeksi.