Työtä on paljon, sillä kaikki eläimet tarkistetaan päivittäin rehunjakelukierroksilla. Tuoreen, puhtaan veden tarjoamme vesijohtoa pitkin automaattinipalla tai vähintään kolme kertaa päivässä. Oma lukunsa ovat lisääntymis- ja penikointiajat maalis-toukokuussa, jolloin työtä on käytännössä ympäri vuorokauden.

 

Turkiseläimet ovat pienpetoja. Eläimet saavat syödäkseen vesistöistä pyydettyä roskakalaa ja ruokateollisuuden sivutuotteita, joita ihmiset eivät käytä (teurasjätettä, rehuviljaa ja jauhoja jne.). Näin saadaan hyötykäyttöön sekin osa, jota me ihmiset emme hyödynnä. Samalla nostettu jätekala puhdistaa Itämerta.

 

Rehu valmistetaan rehukeittiöissä ja kuljetetaan tiloille päivittäin tai muutaman päivän välein. Osa kasvattajista valmistaa rehun tilalla itse. Rehunvalmistuksen yksityiskohdat ja laatu ovat periaatekysymyksiä, joista jaksamme innostua ja väitellä aminohappotasolle asti. Rehu on turvallista, ravintoarvojen kautta tasapainossa ja suunniteltu tarkasti sopivaksi juuri kasvatettavalle pienpedolle. Juomaksi täysikasvuisille on vettä ja pennuille oman emon maitoa.

 

Tällä alalla jokainen euro on itse ansaittava. Maataloustukia alalle ei makseta. Lomitustukea tai investointiavustuksia voi hakea samoin ehdoin, kuten muutkin maaseutuyrittäjät, mutta esimerkiksi lomitustuen määrä turkiskasvattajilla on 1 % Suomen koko lomitustuen määrästä.

 

Kasvattajat ovat ylpeitä markkinaehtoisesta elinkeinostaan, jossa turkisnahkojen hintojen vaihtelut ovat arkea. Huippuhintojen aikana pitää varautua laskuun, säästää ja hintataantumassa suunnitella toimintaa uudessa nousussa. 

 

Suurin tulo muodostuu turkisnahoista. Lisäksi ketun ja minkin luonnostaan tiputtamasta talvikarvasta kehitämme luonnonmukaista tekstiilien täytettä ja lankaa, joka vastaa laadultaan erikoislankoja.  Lannasta tehdään lannoitetta sekä biokaasua.